Vauvauutisen tunnekuohuja uusperheessä

Kasvava vatsakumpuni ja raskauden eteneminen kriittisen ensimmäisen kolmanneksen yli on johtanut siihen, että on ollut aika kertoa tulevasta vauvasta lähipiirille. Vauvauutisen kertominen on ollut yllättävän vaikeaa, ihanaa ja jännittävää yhtä aikaa. Lisämausteensa tilanteeseemme antaa uusperhe, johon meillä kuuluu mieheni lapset sekä lasten äiti nykyisen puolisonsa kanssa.

Jo siinä vaiheessa, kun mieheni kanssa aloitimme keskustelut mahdollisesta yhteisestä vauvasta, pohdinnassa oli lapsen vaikutus lisäksemme mieheni aiempiin lapsiin ja tähän meidän koko uusperhekuvioon. Mietimme paljon etukäteen eri osapuolten tunnereaktioita ja miten voimme mahdollisimman hienovaraisesti asiasta kertomisen hoitaa. Oletin etukäteen, että uutinen herättää perhekuviossamme varmasti monenlaisia tunteita, mutta uskoin samalla, että omalla toiminnallamme voimme vaikuttaa, miten asiat etenevät. Surffasin netissä uusperhesivustoilla etsien ihmisten kokemuksia vauvan tulosta uusperheeseen ja yritin saada vinkkejä neuvolasta. Ottaen huomioon uusperheiden yleisyyden, tietoa oli tarjolla yllättävän vähän.

Jännitin etukäteen todella paljon mieheni exälle ja hänen puolisolleen asian kertomista. Halusimme olla mahdollisimman hienovaraisia ja mietimme, miten kertoisimme asiasta kaikkien tunteita kunnioittaen. Luotimme samalla siihen, että he arvostavat, kun saavat kuulla uutisen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tunnistin itsessäni huolen siitä, että entä jos vauvauutinen ei olisikaan heille positiivinen asia. Onhan inhimillistä, että edellisiin suhteisiin liittyy aina omat kipinänsä ja kipupisteensä. Oli kuitenkin vaikea tunnustaa itselle se tosi asia, etteivät kaikki ehkä ole yhtä riemuissaan vauvauutisesta mitä itse olin.

Toinen iso jännitykseni liittyi mieheni lapsiin ja heidän reaktioihinsa. Mitä jos lapset protestoivatkin uutta tulokasta? Olin myös saanut kuulla, että vauvan tulo uusperheeseen voi laukaista erolapsissa tunteita vanhempien avioeroon liittyen. Uusi vauva kun vahvistaa entisestään sitä todellisuutta, että biologiset äiti ja isä eivät palaa enää yhteen. Lisäksi mustasukkaisuus olisi vähintäänkin inhimillinen tunnetila, kun oma paikka tuntuisi uhatulta. Ottaisinko itsekään ilolla vastaan sen, jos mieheni ilmoittaisi, että meille muuttaa nyt uusi Mirkku? Tämä uusi nainen nukkuisi rakkaani kanssa samassa sängyssä ja vaatisi varsinkin aluksi täysivaltaista huomiota. Ai niin, ja eihän haittaa, jos uusi perheenjäsenemme saa vanhat ja pieneksi jääneet vaatteeni? Kyllä siinä itse kullakin varmasti mustasukkaisuuden liekit leimahtaisivat.

No nyt vauvauutinen on kerrottu kaikille uusperheemme jäsenille ja onnekseni voin todeta, että pelkoni olivat turhia. Keskustelu mieheni exän ja hänen puolisonsa välillä meni mielestäni niin hyvin, kuin se uusperheen dynamikka huomioon ottaen voi mennä. Keskustelusta jäi itselleni hyvä mieli. Mieheni lasten reaktiot ylittivät myös moninkertaisesti odotukseni. En olisi voinut edes parhaissa toiveissani unelmoida heidän iloaan ja innostustaan, jonka uutinen tulevasta pikkuveljestä tai -siskosta sai aikaiseksi. Lasten silmät säihkyivät ja he alkoivat heti miettiä, mitä kaikkea vauvan kanssa voi tehdä. Vau, ihan oikeastiko? ja Olen aina halunnut pikkusisaruksen! lausahdukset kaikuivat kodissamme, kun kerroimme vauvasta. Oli hellyttävää, miten lapset olisivat halunneet kertoa uutisesta koko maailmalle, heistä tulee isoveljiä.

Optimisti minussa on onnellinen siitä, että ensimmäinen erä uusperheemme uudelleen muotoutumisessa päättyi positiiviseen tulokseen. Realisti-minä puolestaan ymmärtää, että olemme vasta prosessin alussa ja jokainen hakee tässä muutoksessa paikkaansa. Vaikka uusperhe asettaa raskaus- ja erityisesti vauva-aikaan omat haasteensa, on se myös mielestäni valtava rikkaus. Uusperheeseen, siinä missä ydinperheeseenkin, kuuluvat erilaiset tunnesuhteet ja toisinaan jopa klikit, mutta parhaimmillaan se on fiksujen ja ihanien ihmisten verkosto, jossa voidaan olla toinen toistensa tukena. Olen kiitollinen tilanteestamme, jossa kaikilla osapuolilla on lopulta sama päämäärä: perhe, jossa jokaisella on hyvä olla.