Apua, röntgeniin?

Alkuviikko toi sateiden lisäksi tummia pilviä myös terveysrintamalle. Auttaminen kävi tällä kertaa kalliiksi, kun naapurille ovea avatessa sain rautaportin nilkoilleni. Se ääni, mikä jalasta lähti... Jo pelkkä rätinä kertoi siitä, että nyt kävi pahasti ja saman viestin antoi jalkaan iskenyt kipu. Ei puhettakaan, että jalalle olisi enää voinut varata painoa. Siispä soitto taksiasemalle ja tie vei tapaturmaklinikalle.

Lääkäri arvioi jalkaa ja kävi läpi luut ja nivelet. Paha revähdys tai murtuma. Tarkistetaan röntgenissä. Ehdin juuri ja juuri kysyä, onko röntgen turvallinen näin raskaana ollessa. Lääkäri totesi, että toimenpiteessä laitettava suojaus riittää hyvin ja pian olinkin jo röntgenhuoneen ovella.

En osannut kyseenalaistaa lääkärin ohjeistusta ennen kuin röntgenhoitaja totesi, että olen sitten suostumassa toimenpiteeseen, jota ei suositella raskausaikana, ja jolla voi olla vaikutuksia sikiöön. Öö, en ole. Tai siis mumisin hädissäni, että ei minulle annettu vaihtoehtoja. Kyyneleet vierivät jo poskiani pitkin, kun tajusin asian ristiriitaisuuden, oma hoitoni voi olla riski lapselle. Röntgenhoitaja kävi rauhallisesti asian läpi ja totesi, että koskaan röntgeniä ei voida tehdä niin, ettei se aiheuttaisi säteilyä koko kehoon. Säteily yltäisi siis myös kohtuun ja vauvaan, vaikka onnekseni kuvattava kohde onkin kaukana vatsasta. En tiennyt mitä tehdä ja röntgenin henkilökunta totesi, että potilas saa aina päättää suostuuko kuvattavaksi. Vastentahtoisesti ei röntgenkuvausta ole järkevää tehdä.

Niinpä köpöttelin kepeilläni takaisin ensimmäisen lääkärin pakeille, ilman röntgenkuvia. Itkin, etten ole valmis siihen, että vaarantaisin millään lailla vauvan tilannetta. Nyt toisella tapaamisellamme hän kertoi, että kuvauksen aiheuttama säteily vastaa noin kolmea ylimääräistä päiväsäteilyannosta, jonka muutenkin saamme. Okei, olisiko joku voinut sanoa tuon jo aikaisemmin? Jos raskaana olevalta naiseltä kysytään, oletko valmis toimenpiteeseen, josta voi olla vaaraa lapselle, niin vastaus on melko todennäköisesti ei. Mutta jos röntgenin todellinen, ja tällä kertaa melko pieni, säteilyriski tuodaan selväsanaisesti esiin samalle odottavalle äidille, niin potilas arvioi hoidon tarpeellisuutta varmasti eri lailla.

Päädyimme hoitavan lääkärin kanssa siis siihen, että tilannetta tarkkaillaan pari päivää. Hoitona lepo ja kepeillä tuettu kävely on joka tapauksssa asianmukaista, joten haittaa röntgenin tekemättä jättämisestä ei ole. Nyt muutaman yön yli nukuttuani ajattelen, että tarvittaessa röntgenin voisi tehdä. Kysyin asiaa vielä neuvolalääkäriltäni, jolle minulla sattui olemaan aika varattuna. Hän totesi, että jalka voidaan hyvin kuvata, jos sille on tarvetta, mutta turhia säteilyhaittoja kannattaa toki välttää. Tapauksessani röntgensäteilyn riski lapselle on täysin teoreettinen.

Opetus tästä episodista itselleni oli se, että potilaana täytyy pitää oikeuksistaan kiinni ja on osattava pyytää selkeitä vastauksia asioihin, joista itse ei tiedä. Toki lääkärin ammattitaitoon on hyvä luottaa, mutta kokemukseni osoitti, että eri alojen asiantuntijoilla on eri näkökulma asiaan. Löysin Lääkärilehden artikkelista (klik) mielestäni hyvän ohjeen raskauden ja röntgentutkimusten pohdintaan: 

Käytännön työssä on osattava arvioida sikiölle ja äidille säteilystä aiheutuva riski suhteessa tutkimuksesta saatavaan hyötyyn ja pystyttävä kertomaan tästä ymmärrettävästi myös raskaana olevalle.

Olen tyytyväinen päätöksestäni jättää röntgenkuvaus tekemättä. En ole valmis ottamaan edes teoreettista riskiä vauvan terveyteen liittyen, jos se ei ole pakollista. Samalla ennaltaehkäisen myös haittoja mielenterveydelleni. Nyt röntgenin todelliset haitat tunnistaessani tiedän, että todennäköisesti suurin riskitekijä raskaudelleni olisi toimenpiteen jälkeinen stressitila, kun miettisin, mitä vaikutuksia lapsi on säteilystä voinut saada.

Mikä parasta, kohdallani röntgen olisi ollut tällä kertaa ilmeisesti turha. Jalka osoittaa muutaman lepopäivän jälkeen parantumisen merkkejä. Ehkäpä voin kohta nakata kävelykepit nurkkaan ja jatkaa taas huolettomammin mielin tätä ihanaa odotusta.