Positiivisen ajattelun voima

Jos moittisimme samalla tavalla muita kuin moitimme itseämme, meillä ei olisi enää ystäviä, totesi upea ja suuresti ihailemani joogaopettaja Kylli Kukk tämän viikon Helsingin Sanomissa (klik). Jutussa minua puhutteli erityisesti ajatus siitä, että kunkin meistä tulisi ajatella kauniimmin itsestään. Törmäsin asiaan pian toistamiseen lukiessani Minna Haatajan kirjaa Hyvä syntymä. Kirjassa tuodaan esiin positiivisten affirmaatioiden voima raskauteen ja synnytykseen liittyen.

Molempien naisten lähtökohta positiivisuuden lisäämisestä arjen ajatteluun tuntuu läheiseltä, sillä uskon myönteisen ajattelun voimaan. Silti nyt vauvan odotukseen liittyen huomasin laiminlyöneeni periaatteitani. Kuinka monesti olen mielessäni ajatellut, että raskaus tekee minut kauniiksi tai synnytys sujuu hyvin? Muutamia kertoja kyllä, mutta rehellisyyden nimissä valtaosa ajatuksiani ovat olleet pelkoja ja huolta aina raskausarvista synnytyskomplikaatioihin ja keskenmenosta synnytyksen jälkeisen masennuksen mahdollisuuteen.

Olen raskauden ensi metreistä asti halunnut nauttia odotuksesta ja iloita tulevasta vauvasta. Onhan kyseessä ensimmäinen raskauteni, täysin uusi ja uniikki kokemus. Olen kokenut päivittäin onnellisuutta, mutta samalla olen sallinut turhille peloille liian suuren tilan ajatuksissani. Omien ajatusteni vuoksi en ole antanut itselleni mahdollisuutta nauttia joka hetkestä, hehkua ja iloita. Sen sijaan, että olisin kokenut raskauden muutokset luonnollisena kehityksenä ja kiinnostavana muutoskaarena, olen nähnyt edessäni uhkakuvia ja tunnustelut mahdollisia kipuja pelon linssien läpi. Olen muun muassa lukenut kymmeniä tutkimuksia keskenmenon riskeistä. Mietin, miksi en ole kirjoittanut hakukoneen tekstikenttään sanoja "onnellinen raskaus".

Eilen kävelyllä tunsin jomottavan vihlovaa kipua alavatsalla ja lonkan seudulla. Tuttuun tapaan ajatus mahdollisesta keskenmenosta tai muusta uhkasta nousi välittömästi mieleeni. Tajusin kuitenkin samalla, että nyt olen juuri sillä vedenjakalla, jossa valitsen omat ajatukseni. Tein toisen valinnan. Kipua tunnustellessa mietin, että siellä se vauva ilmoittaa olemassa olostaan kohdun kasvutuntemusten kautta. Ihanaa, vatsani kasvaa ja lantioni tekee tilaa uudelle ihmiselle. Muutama sekunti, uudet ajatukset ja valtava onnellisuuden aalto pyyhkäisi ylitseni.

Myöhemmin kerroin miehelleni uudesta ajattelutavasta. Pyysin, voisimmeko jatkossa sanoa päivittäin positiivisia asioita raskauteen, synnytykseen ja tulevaan vauva-aikaan liittyen. Emme tarvitse liian sokeroituja naminami-lauseita, mutta uskon, että aidoille positiivisille ja hyvään tulevaisuuteen uskoville ajatuksille on tässä elämänmuutoksessa tilaa. Silloin niillä on myös vahvempi todennäköisyys toteutua. Ja vielä samana iltana keskustelujen lomassa sanoimme toisillemme kannustavia lauseita, kuten sinusta tulee loistava isä ja uskon, että synnytys tulee sujumaan hyvin. Tunnen jo nyt uuden näkökulman voiman sisälläni. Olen luottavaisempi, tyytyväisempi ja osaan iloita päivittäisistä pienistä kehoni viesteistä. Ah, mikä ihana raskaus!