Kotidoppler, pitkien viikkojen pelastus

Olen läpi raskauden suhtautunut odotukseen suhteellisen stressittömästi. Jokaiseen raskauteen liittyy varmasti pelkoja ja huolta, mutta koen pystyneeni pitämään stressitasoni siedettävällä tasolla. 

Poikkeus tilanteeseen tapahtui kuitenkin pari viikkoa sitten. Hormonimyrsky yhdistettynä ensimmäisen raskauden ihmeellisyyteen sai aikaan pienimuotoisen kriisin elämässäni. Itkin käytännössä kokonaisen viikonlopun sitä, että minun pitäisi elää elämäni onnellisinta aikaa ja silti mieleni täytti vain pelko ja huoli tulevasta. Koin, että ensimmäisen raskauden ainutlaatuinen aika valuu hukkaan enkä saa nautittua siitä, vaikka haluaisinkin. Ja tämä ahdistukseni lisäsi vain oravanpyörän vauhtia, kun stressaannuin siitä, miten huoli ja stressi voivat kenties vahingoittaa vauvaa. Pystyin liki tuntemaan sen, miten stressihormoniksikin kutsuttu kortisoli imeytyi istukan läpi pieneen ihmiseen sisälläni. Ja tämä tietysti lisäsi itkua entisestään.

Tästä pari päivää myöhemmin kävin neuvolassa tarkistuttamassa vauvan sydänäänet. Olin varma, että olin aiheuttanut vauvalle vahinkoa ahdistuksellani ja itkukohtauksillani, joten halusin kuulla, että kaikki oli hyvin. Rationaalista minääni hävetti mennä neuvolaan asian takia, mutta tunnepuolen minä vaati, että selvitän vauvan voinnin.

Helpotus oli valtava, kun merenkohinan kaltaisesta huminasta nousi esiin tasainen sydämen jyskyttävä ääni. Terveydenhoitaja kehui rohkaisevasti hyvästä ja tasaisesta sykkeestä ja kertoi, ettei ainakaan tiedä kenenkään keskenmenon aiheutuneen stressistä. Lisäksi hän totesi ymmärtävänsä, miten nämä alkuraskauden ajat ennen vauvan liikkeiden tuntemista ovat pitkiä viikkoja. Saatoin aistia terveydenhoitajan sympaattisesta käytöksestä ja rauhoittavista lauseista, etten ollut ensimmäinen esikoistaan odottava äiti, joka tuli saman huolen kanssa neuvolaan.

Kokemuksesta viisastuneena päätin hankkia kotiin dopplerin vauvan sykkeen selvittämiseksi. UnbornHeart kotidoppler on osoittautunut oivaksi keinoksi rauhoittaa mieltä. Sydämen sykettä saa aina hetken aikaa etsiä, mutta lopulta syke on ainakin lyhyeksi ajaksi piirtynyt laitteeseen. Se riittää minulle, tiedän, että vauvalla on kaikki hyvin.

Viikkoja on nyt kasassa 16+2. Odotan jo liikkeiden tuntemista, mutta ilmeisesti voi vielä mennä tovi, ennen kuin vauva antaa merkkejä itsestään. En osaa edes kuvitella, miltä vauvan liikkeet voivat tuntua. Jo sydänäänien kuuleminen on ihmeellistä ja tunteita nostattavaa, joten oman lapsen liikehdintä kohdussa saa varmasti tämän äidin kyynelkanavat virtaamaan. Sillä kertaa toivottavasti onnesta.